Musikaalit ovat ihania. Niissä on laulua, musiikkia, tanssia ja paljon sinne tänne pompahtelevia, iloisia ihmisiä. Silloinkin, kun musikaalin on tarkoitus olla vakava, on mukana yleensä edes yksi ilahduttavan pirtsakka laulukohtaus, joka saa kaikki omatkin huolet yhtäkkiä tuntumaan juuri sopivan verran liioitelluilta.
Olisikin vallan loisteliasta, jos oikea elämä toimisi välillä niin kuin musikaali.
Rankan koulu- tai työpäivän jälkeen voisi päästää ilmoille mahtipontisen, melkein eeppisiin mittoihin yltävän soolon siitä, kuinka päivän työ on tehty ja kotona odottaa maailman paras annos eilistä makkarakeittoa. Satunnaiset vastaantulijat vanhoja mummoja myöten laulaisivat kuorossa, kuinka mahtavaa elämä on samalla kun taustalaulajat ylistäisivät voittamattomia taitojasi valmistaa keittoa, jota kuningaskin hörppisi mielellään useamman päivän peräkkäin.
Kun löytää vaatekaupassa sen täydellisen mekon, housuparin tai kravatin, voisi lurauttaa pienen ylistysoodin itselleen ja palkita itsensä siitä, että näyttää vaan niin törkimysmäisen hyvältä juuri tuossa kyseisessä vaatekappaleessa. Satunnaisen moikkaustutun kanssa kuulumisten vaihtaminenkin olisi paljon piristävämpää, kun sen voisi tehdä laulaen; siinä sivussa voisi kenties jopa leikkimielisesti kilpailla siitä, kuka yltää salavihkaa korkeampaan tai matalampaan nuottiin.
Jotta joskus saisi olla myös oikein cool, voisi laulaa karmaisevan pahislaulun joka kerta, kun päättää olla vaihtamatta uutta vessapaperirullaa sen rullan tilalle, josta juuri sattui ottamaan viimeisen palan vessapaperia. Tässä olisi oiva tilaisuus myös kehittää itselleen se julmimmista julmin pahisnauru, jollaisesta muut voivat vain uneksia. Pahislaulut olisivat virkistäviä siitäkin hyvästä, että taustakuoroiksi kelpaisivat mainiosti jo ihan vain satunnaiset kukkakärpäset.
Ja kun päivä menee yksinkertaisesti päin pylleröä, voisi päästää ilmoille epätoivoisen suruvirren elämästä, joka niin julmasti potkiskelee meitä avuttomia ihmisiä päähän. Saavuttaessasi laulun huippukohdan, jossa kuka tahansa tunteellinen ihminen pillahtaisi sympatioissaan itkuun, saattaisi taivas muuttua tummaksi ja antaa laulullesi loppusilauksen laskemalla niskaasi valtaisan sadekuuron.
Puhumattakaan sitten niistä rakkauslauluista.
Jos vakuutuit musikaalien käytännöllisyydestä, suosittelen toimeliaisuutta: miksipä et ilmaisisi itseäsi joskus laulaen? Itse tykkään rallatella ja kehitellä lauluja kaikenlaisista arkipäiväisistä asioista, minkä johdosta olenkin synnyttänyt monia varsin railakkaita melodioita. Ystäväni ovat jo tottuneet satunnaiseen lauleskeluuni eivätkä enää katso minua oudoksuvasti lallatellessani vaikkapa kohtaamani männyn erinomaisuudesta tai muodostaessani laulun, jonka sanat koostuvat vain omasta nimestäni. Jos ystäväni sattuvat vieläpä yhtymään iloiseen rallatteluun, voin sanoa tehneeni päivän hyvän työn.
Joskus asiat on vain helpompi sanoa laulaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti