keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Rakkaudesta vessoihin



Perheessäni on aina kukkinut vallaton kakkahuumori. Liekö syy sitten kolmessa rääväsuisessa isoveljessä vai television turruttamissa aivoissa, mutta myös omasta suustani on pienestä taaperosta asti päässyt kerran jos toisenkin hilpeitä vessatarinoita ja ronskia kakkelihuumoria. Suvussani vallinnee yleinen arvostus sananvapautta kohtaan - tai huonot käytöstavat ja alikehittynyt käsitys huumorista.

Ei tilanne kuitenkaan niin paha ole, kuin annan ehkä ymmärtää; kakkaa lentelee suusta lähinnä läheisimpien sukulaisten läsnäollessa ja – omalla kohdallani – ystävien kuullen. Muistan jo ala-asteella rallatelleeni, kuinka mahtavia paikkoja vessat käytännöllisyydessään ovat, joten rakkaat ystäväni lienevät jo tottuneet avoimeen vessasuhtautumiseeni. Tuttavapiirissäni ei ole nimittäin lainkaan oudoksuttavaa kuulla jonkun huudahtavan innokkaasti: ”Nyt pa*kalle!”

Olen yhä samoilla linjoilla ihmisten ja vessojen sielunkumppanuudesta; kuvittelepa esimerkiksi elämää ilman itsestäänselvyyksiämme sisävessoja. Ei sillä, että ulkohuusseissakaan mitään vikaa olisi; niihinhän liittyy aivan oma, alkukantainen tunnelmansa! Kesken kaikkein hektisimmän työpäivän tai vaivaantuneimman sukuvisiitin on vessa se paikka, minne paeta edes hetkeksi tätä vaativaa maailmaa ja hengähtää omien ajatustensa kera. Ja eivätkös parhaat ideatkin putkahda usein päähän juuri kesken istunnon tai suihkun?

Koska vessoja pidetään puheenaiheena hieman epäsoveliaana, jää vessa-arvostuksemme usein valitettavan alhaiseksi. Vessahan on ystävämme, emmekä varmasti syyttä kuskaa kyseiseen tilaan luettavaa mukanamme. Vessalukemisen perustehtävä on saada aikaan jotain tekemistä kaakeleiden tuijottelun tilalle, mutta uskon monen olevan samaa mieltä, kun väitän vessassa lukemisen olevan jo itsessään varsin mukava ja kehittävä kokemus. Jokaisella on varmasti lämpimiä muistoja rentouttavista pönttöilyistä juhlaillallisten jälkeen; maha on täynnä, rauha maassa ja luettavana eilisen Hesari. Tämän enemmän tai vähemmän lyhyen hetken ajan voit unohtaa sosiaaliset edustustehtävät sekä vessan oven ulkopuolelta kaikuvan lasten huudahtelun. Oi, auvoa!

Rakkaudestani vessoja kohtaan halusin nuorempana ottaa asuntomme vessan sisustuksen kontolleni. Kehittelin mahtipontisia visioita vessalukemiskirjastosta, josta halukkaat voisivat tarvittaessa valikoida itselleen mieluista lukemista tulevan koitoksensa ratoksi. Suunnittelin laittavani vessan seinille ajatuksia kohottavia julisteita ja järjestäväni peilikaapin, shampoot ja saippuat päätähuimaavan tyylikkäiksi muodostelmiksi. Väkersin vessamme vierailijoille myös vessakirjan, johon jättää terveisiä ja kirjoitella kuulumisia. Ja aina, kun pahaa-aavistamattomat vieraamme ottivat askeleen kohti tuota pyhää paikkaa, muistutin heitä vessakirjan velvoitteista.
Tehokkaan organisointini johdosta syntyi esimerkiksi kakkakikkare Erasmus, jonka yksi isoveljistäni kerran vessakirjaan raapusti. Mitä korvaamattomia muistoja!

Kun muutin uuteen yksiööni pari kuukautta sitten, päätin vihdoin toteuttaa nuoruuden unelmani jonkinasteisesta toilettikirjastosta. Niinpä kaivoin esiin aikoinaan keräämäni Aku Ankan taskukirja–kokoelman ja järjestin kirjat numerojärjestykseen pyörillä kulkevalle telineelle. Julisteita vessani seinät saivat nähdä jo aiemmin, mutta nyt valitsin katseltaviksi eri kuvat, joissa on enemmän yksityiskohtia ja joita voi tutkailla pitempiäkin aikoja, jos sarjakuvien lukeminen ei satu innostamaan. Toki vessassani on tarjolla myös uusimpia naistenlehtiä ja ilmaisjakeluja. Kohottaisikohan myös muinaisen vessakirjan henkiinherättäminen vessani henkistä olemusta? Joka tapauksessa huussien mahdollisuudet ovat rajattomat. Vierailijoiden mielen iloksi voi keksiä mitä tahansa humoristisista viesteistä huikeisiin, vessapaperirullista koottuihin taideteoksiin!

Vessassa käynnin tarve on yhteinen kaikille ihmisille ympäri maailmaa, joten miksi häpeillä puhumista siitä itsestään? Minä ehdotankin, että vapautamme kauhistelevat asenteemme kakkapuheita ja vessakäyntejä kohtaan. We’ve all been there, we’ve all done that, ellen paremmin sanoisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti