Ulkoiluttaessani koiraani muuan kauniina kesäiltana päähäni pälkähti pieni, mutta mahtipontinen ajatus: oma blogi. Olen hiukan pölvästi tyttö, joka on kiinnostunut kaikenlaisista asioista; tutkintani ja mielenkiintoni kohteeksi on joutunut monenlaista asiaa peltokuvioista psykologiaan.
Tapanani on myös ollut piinata äitiäni kertomalla hänelle juurta jaksain kaiken, mitä kullakin kerralla olen kustakin aihealuuesta saanut selville. Miksipä siis tuskastuttaa rakasta äippää tämän enempää; voisinhan sen sijaan kirjoittaa kummalliset mietteeni ylös. Ja mikäs siihen parempi keino kuin tämä nykymaailman kummastus internet.
Tämä blogi ei ole niinkään päiväkirja vaan enemmänkin paikka, jonne kirjoittaa milloin mistäkin mieltäni askarruttavasta asiasta. Mitään täysin tarkkaa aihealuetta en lähde edes määrittelemään.
Nimensä blogi sai eräästä pienenä lapsena tekemästäni tarinavihkosta, jonka löysin erään muuttoni yhteydessä varaston kätköistä. Kyseessä oli normaali ruutuvihko, jonka kanteen olin haparoivin kirjaimin kirjoittanut sanat "Saanan patukka tarina kirja". Tällekös muutossa avustaneet ystäväni ja sukulaiseni nauroivat, vaikka kyseessähän on mitä luovin ja hyvällä tavalla epäloogisin "kirjan" nimi mitä olla voi. Vihkoon olin kirjoittanut ja piirtänyt erilaisia tarinoita, kuten tarinan lihavasta kissasta, joka lähtee Egyptiin Spice Girls-nimisellä Spice Girlsien täytteisellä laivalla. Tarinat olivat myös kovin lyhyitä ja muotoa "Jänis oli aamu kävelyllä ja tapasi ketun kettu sanoi terve ja lähti pois huomenna he tapasivat uimahallissa ja heistä tuli ystäviä".
Ellei tämä riitä todisteeksi siitä, että minulla on järkevää asiaa, niin ei sitten mikään. Tai sitten se on todiste juuri siitä päinvastaisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti